Työnkuvastamme täällä Zimbabwessa olettekin saaneet jo lueskella.
Palaan sen verran aiheeseen, että mainitsen arjen muuttuneen jo suorastaan
kiireiseksi! Aamuisin vedämme extra lessonit, sitten hetki vapaata ennen
ruokailun valvontaa, ja lounaan jälkeen alkavatkin jo loppu iltapäivän kestävät
tunnit. Tämän lisäksi meidän tulee tavata kahdeksaa ”tutoroitavaa” lastamme
vähintään kerran viikossa ja täällä ainoa tiedetty kellon aika taitaa olla
”lounaan jälkeen”… Näin ollen, vaikka meitä viisi suomalaista tyttöä täällä
pörrääkin, saadaan tasapainolla sen kanssa, että extra lessoneilla olisi
tarpeeksi opettajia sekä tapaamiset omien lapsien kanssa hoituisivat rauhassa
ja kunnialla. Torstaisin on kaiken muun lisäksi vielä pari tuntia kestävä viikoittainen
kokous ja perjantaisin vedetään opetuksen sijasta workshoppeja ja
sisterhoodclubeja tytöille. Lauantait pyhitetään kotikäynneille.
Työkiireiden lisäksi arki on muutenkin muovautunut omiin
uomiinsa aika kivasti. Tullaan töistä shelterille neljän viiden maissa.
Kuitenkin jo seitsemän aikaan laskeutuu pimeä, jonka jälkeen ei kannata
pahemmin ulkona liikuskella, niin uskomattomalta kuin se suomalaiseen korvaan
kuulostaakin! Uskokaa vaan, se myös tuntui uskomattomalta aluksi. Mutta kuten
sanottu, arkista puuhaa riittää; joinain päivinä pestään nyrkkipyykkiä, toisina
kannetaan litroittain juomavettä kaupasta ja välillä urheillaan pihalla. Kyllähän
se aika huvittavalta tuntuu, juosta ympäri taloa, hyppiä narua ja tehdä
kyykkyjä pihaa ympäröivien muurien sisäpuolella, mutta täällä se on helppo tapa
tuulettaa päätä! Herätettäisiin varmasti nimittäin monenlaista huomiota
hölkkäillessämme pitkin katuja ja huvittuneilta hihkaisuilta emme säästyisi.
Tarkoitus on kuitenkin päästä myös läheisille kukkuloille hankkimaan hikeä
pintaan; vielä ei olla sitä tehty, sillä pimeä tai ukkonen ovat meidät
muutamaan otteeseen yllättäneet. Iltojen tunnit kuluvat rivakasti myös lähes
päivittäin matkapäiväkirjoja ja viikoittaisia raportteja kirjoitellen sekä
kirjoja lueskellen. Illallisen aikaan olohuoneen täyttää joskus meluisakin
ilmapiiri, sillä tunnetusti meillähän juttuja riittää, eivätkä
zimbabwelaisetkaan ole hiljaisimmasta päästä lauluineen ja nauruineen.
Viime viikonloppuna oltiin rentoutumassa Pagomossa,
järjestön perustajien kotona. Heidän talonsa sijaitsee huomattavasti
keskivertoa paremmalla asuinalueella, josta löytyy myös esimerkiksi
ruokakauppoja, joiden valikoima lähentelee suomessa totuttua. Me syödään
normaalisti sadzaa (kovaksi keitettyä maissipuuroa) ja greengrassia
(jonkinlaista heinää) kahdesti päivässä. Näin ollen itse valmistettu pasta
kana-vihannes-kastikkeella ja yksi bisse maistuivat aika mukavasti. Nautittiin
suunnattomasti myös hiljaisuudesta, jota Dzivarazekwan alueella ja varsinkin 15
hengen majoittamassa shelterissä saa välillä etsimällä etsiä!
Hi,
ReplyDeleteI am a fellow Zimbabwean student studying here in Finland. I would love to discuss with you concerning your travels and work there and possible visits back to Zimbabwe! My email is here please get in touch