Terveiset työkentältä!

Afrikan reissun syynämme on siis opiskeluihimme kuuluva toinen työharjoittelu, jonka jokainen meistä halusi ehdottomasti suorittaa ulkomailla. Vuosi sitten tammikuussa Laura löysi koulun vaihto-infossa esitteen Zimbabwen Aids orvot ry:stä, ja siitä se idea syntyi.

Täällä siis ollaan Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa, auringon paahtamina ja itikoiden syöminä, mutta iloisina.  Reissun keskipisteenä eli meidän työpaikkanamme toimii Dzikwa Trustin toimintakeskus, joka löytyy Hararen esikaupungista Dzivarasekwasta. Dzikwa Trust on paikallinen järjestö, joka ylläpitää tukiohjelmaa orvoille lapsille, jotka ovat innostuneita ja motivoituneita koulunkäyntiin. Lasten koulunkäynnin tukeminen on yksi järjestön tärkeimpiä tehtäviä, mutta lisäksi toimintakeskuksella järjestetään joka päivä tukiopetusta, workshoppeja sekä monipuolista ja taidokasta kulttuuri- ja urheilutoimintaa. Monille lapsille elintärkeää apua on myös mahdollisuus terveydenhuoltoon ja päivittäiseen lounaaseen.

Dzikwa trust ja Zimbabwen Aids orvot liittyvät yhteen siten, että jälkimmäinen toimii kummien ja tukijoiden sekä valtionavustusten hankkijana ja Dzikwa trust toteuttaa käytännön toimet kentällä.  Me opiskelijat kuulutaan nyt tähän käytännön toimeen. Ollaan onneksemme saatu eteemme todella kiinnostavia työtehtäviä, joiden avulla päästään kunnolla tutustumaan järjestön toimintaan ja hyödyntämään koulun luennoilla päntättyä tietoa. Päätehtävämme näiden kolmen kuukauden aikana on suunnitella ja järjestää lapsille tukiopetusta sekä erilaisia workshoppeja. Nämä workshopit saadaan toteuttaa ihan oman visiomme mukaan, tavoitteena keskustella lapsia kiinnostavista aiheista eri teemojen avulla. Toiveena on herättää mielipiteitä, kysymyksiä ja ajatuksia, jotka toivottavasti johtavat edes muutaman lapsen rohkaistumiseen ja hyvään itsetuntoon.

Ryhmätoiminnan lisäksi meillä on kaikilla ”omat lapset”, joiden isosiskoina ja tutoreina toimitaan. Näillä lapsilla on ongelmia koulunkäynnin kanssa, ja me ollaan nyt mukana luomassa heitä tukevaa ja kannustavaa ympäristöä. Näissäkin hommissa tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, sillä tapaamisten sopiminen, saatikka niihin saapuminen, ei aina noudata paikallista afrikkalaista mentaliteettiä. Meille kalenteri kädessä kulkeville suomalaisille, on välillä vaikea hyväksyä sitä, että lapset ei yksinkertaisesti muista tai jaksa saapua paikalle. Luultavasti kuitenkin kuljetaan itsekin muutaman viikon päästä vaan rennoin mielin ja aurinko kellonamme…

Viimeinen ja ehdottomasti kaikista mielenkiintoisin tehtävämme on lasten luo tehtävät kotikäynnit. Näiden vierailujen aikana on tarkoitus haastatella lasta ja hänen perhettään koulunkäynnistä ja arjen askareista sekä nähdä miten lapset asuvat. Tiedon avulla päivitämme lasten info-sivuja ja lähetämme tietopaketteja heidän kummeilleen ympäri Suomea. Kotikäynneillä päästään kunnolla käsiksi elämään tällä puolella maapalloa ja opitaan luultavasti jotain, mitä mikään kirja ei voi opettaa.

Siinäpä siis ”kiteytettynä” meidän työ täällä. Melko varmaa on, että seuraavat kolme kuukautta tulee tarjoamaan monen monta pettymystä, turhautumista ja vaikeita hetkiä, mutta mitä tässä kahdessa viikossa tätä kulttuuria on yhtään oppinut, niin myös kasan iloa, naurua, tanssia ja superisti hyvää mieltä. Innolla eteenpäin!