Elämämme täällä Dzivarasekwassa pyörii aika lailla työn ympärillä ja siitä olemme eniten kirjoittaneetkin. Mahtuu arkeemme, ja etenkin viikonloppuihin, paljon muutakin. Tässä tiivis paketti käsitteineen meidän nykyisestä elämästämme. Arkemme aakkoset, olkaa hyvät! 

A=Avendale. Lähin ostoskeskus, jossa mm. internet-kahvila, ruokakauppa, tori, muutama ravintola ja pankki. Käydään ostoksilla siellä ainakin kerran viikossa.

B=Butternut. Tämä on uusi kasvis meille ja super hyvää. Voisko joku kertoo meille onko sille suomenkielistä nimeä?

C=Coffee. Juomme täällä siis pikakahvia. Kahvinkeitin ei suinkaan kuulu keittiön perusvälineistöön. Paikallinen pikakahvi on muuten ihan maukasta, mutta muruja saa lisätä runsaalla kädellä.

D=Driver Bob. Bobby on mahtava tyyppi, joka kuskailee meitä taksin lailla pientä maksua vastaan. Autossa on ILMASTOINTI!

E=Extra lessons eli matematiikan ja englannin tukiopetustunnit, joita pidämme joka arki aamu ja iltapäivä lapsille.

F=Flipflops. Varvas-sandaaleiksikin kutsutut tossut ovat ainoat oikeat kengät, jotka palvelevat joka tilanteessa.   

G=Girls. 64% prosenttia Dzikwa Trust Centerin lapsista on tyttöjä. Tyttöjen arki ja elämä on hyvin erilaista täällä. Pidämme Centerillä joka toinen perjantai Sisterhood clubia vain ja ainoastaan tytöille. 

Tarkoituksena on keskustella tyttöjä askarruttavista asioista sekä naiseudesta eri kulttuurissa. Haluamme lisätä myös omaa tietouttamme paikallisten tyttöjen ja naisten asemasta Zimbabwelaisessa yhteiskunnassa.

H=Hills. “Hillseiksi” kutsutaan upeita kukkuloita, joilla käydään lenkkeilemässä ja katselemassa maisemia. Kukkuloiden korkeimmalta huipulta näkymät siintävät kymmenien kilometrien päähän!

I=Internet-yhteyden kanssa “taistelu”. Tämä on jokapäiväinen jännitysnäytelmä. Usein, etenkin viikonloppuisin, me lähdetään nettikahvilaan toimivien yhteyksien äärelle.

J=jengitervehdys, bro-klikkaus nyrkillä, jota tehdään kaikkien, tuttujen ja tuntemattomien, kanssa aina kun nähdään. 

K=Kombit eli joukkoliikenne.  Kombi on pieni, rämä, juuri ja juuri koossa pysyvä, “penkein täytetty” hiace-auto, joka otetaan niin täyteen matkustajia kuin vaan mahtuu. Kukaan ei jää kyydittä ja matkustajia on keskimäärin 20hloä/per auto. Matka taittuu hyvällä meinigillä kun penkki pomppii reggaen rytmissä.

L=Laulaminen. Kaikki paikalliset laulavat, ja laulavat vieläpä todella hyvin. He laulavat kotona, kävellessä, kadulla, kavereiden kanssa, koulussa, töissä ja siis aina. Suomessa aiheuttaisi ehkä lievää kiusaantuneisuutta ympärillä olevissa ihmisissä, mutta ei täällä. Täälla se on vaan hauskaa ja itekin kehtaa kerrankin laulella omalla suomalaisella raspikurkulla.

M=Mami. Talossamme jöötä pitää Nyaradzai eli “mamimme”.

N=Naapurin pastori. Mitenhan tätä kuvailisi. Naapurin pastori pitää kotikirkkoa lähes joka ilta ja joka AAMU alkaen kello 5. Tämä rukoushetki kestää siis vähintään kaksi tuntia ja sisältää rukoilijoiden täyspäistä rääkymistä ja huutamista kahden metrin päässä ikkunastamme. Ensimmäisellä kerralla luulimme sodan syttyneen. Aamuyöstä korvatulpistakaan ei ole apua tähän. Ehdotuksia ja vinkkejä otetaan vastaan, kuinka selviämme vielä yli 60 yötä?

O=Odottaminen. Odotetaan,  etta sähköt palaisi. Odotetaan, että palaverit alkaisivat. Odotetaan, kun joku onkin kaksi tuntia myöhässä. Mut se on ihan ok, ei täällä oo mihinkään kiire ja ainakin kärsivällisyys kasvaa. Ja eihän nämä paikalliset odota, koska kelloa ei käytetä eikä aikatauluja ole. Me suomalaiset odotetaan, koska se on vaan osa meitä. Ollaan jo hiljalleen opittu käyttämään aurinkokelloa..

P=Paikalliset hedelmät, joita saa suoraan puista ja katukauppiailta. Hedelmat tuoreeltaan maistuu niin paljon paremmilta täällä ja ne on myos niin paljon halvempia. Ollaan jo koukussa mangoihin ja avokadoihin, eika paluuta enää ole.

R=Randi eli Zimbabwen oma rahayksikkö. Dollari on toinen valuutta, jota käytetään. Lisäksi käytössä on “pond-coins”, joilla ei ole mitään arvoa, mutta niitä saa takaisin vaihtorahana isoimmista kaupoista. Kolmella rahayksiköllä täällä pelaillaan ja yllättävän nopeesti ollaan ymmärretty pelin henki.

S=Sadza eli kovaksi keitetty maissipuuro, jota syödään paikallisittain käsin.  Tämä on siis päivittäinen ateriamme pienellä lisukkeella höystettynä.

T=Topdeck-suklaa. Suklaalevy, jossa maito- ja valkosuklaata yhdessä. Tämä auttaa Fazerin kaipuuseen.

U=Ukkoset. Kovia ukkosia on noin kerran tai kaksi viikossa, ja ne ovatkin sitten valtavia. Jyrinän vahvuus ja salamoiden määrä on eri leveleillä kuin Suomessa näkemämme.

V=Volunteers. Meidän opiskelijoiden lisäksi Dzikwalla työskentelee myös monia vapaaehtoisia.

W=Workshops eli perjantaisin pidettävät esiintymis- ja aktiviteettitunnit, joita me järjestetään lapsille. Teemoina on ollut esim. unelmat, tasa-arvo, itsetunto yms.

Z=Zesa eli shonaksi tarkoittaa sähköä. Zesa-katkoja on usean kerran viikossa, jolloin taskulamput ja kynttilät ovat ainoa valo sisällä ja ulkona. Sähkökatkon aikana on myös vesikatko.

Y=Yöt, pimeät yöt. Pimeys tulee seitsemän jälkeen. Valoja kaduilla ei juurikaan ole, joten iltaisin on todellakin säkkipimeää. Mutta silloin upea tähtitaivas näkyy parhaiten!

Ä=Äänet, niin yöllä kuin päivälläkin. Lemppareihin kuuluu sirkkojen siritys, musiikki kaduilla, lapsien “How are you? –huudot” ja sellainen harvinaisuus kuin hiljaisuus. Tämaä hetken epäsuosituin on naapurissa asuvan pastorin vetämä kotikirkko (kts. Kirjain N).

Ö=Ötokät eli hämähäkit, koppakuoriaiset ja itikat. Eilen taas oli ison hämahäkin metsästysoperaatio vessassa ja parin koppiksen listimiminen tyynyn alta. Okei, mutta lentelee täällä kauniita perhosiakin.

Arkea Hararessa...

Työnkuvastamme täällä Zimbabwessa olettekin saaneet jo lueskella. Palaan sen verran aiheeseen, että mainitsen arjen muuttuneen jo suorastaan kiireiseksi! Aamuisin vedämme extra lessonit, sitten hetki vapaata ennen ruokailun valvontaa, ja lounaan jälkeen alkavatkin jo loppu iltapäivän kestävät tunnit. Tämän lisäksi meidän tulee tavata kahdeksaa ”tutoroitavaa” lastamme vähintään kerran viikossa ja täällä ainoa tiedetty kellon aika taitaa olla ”lounaan jälkeen”… Näin ollen, vaikka meitä viisi suomalaista tyttöä täällä pörrääkin, saadaan tasapainolla sen kanssa, että extra lessoneilla olisi tarpeeksi opettajia sekä tapaamiset omien lapsien kanssa hoituisivat rauhassa ja kunnialla. Torstaisin on kaiken muun lisäksi vielä pari tuntia kestävä viikoittainen kokous ja perjantaisin vedetään opetuksen sijasta workshoppeja ja sisterhoodclubeja tytöille. Lauantait pyhitetään kotikäynneille.

Työkiireiden lisäksi arki on muutenkin muovautunut omiin uomiinsa aika kivasti. Tullaan töistä shelterille neljän viiden maissa. Kuitenkin jo seitsemän aikaan laskeutuu pimeä, jonka jälkeen ei kannata pahemmin ulkona liikuskella, niin uskomattomalta kuin se suomalaiseen korvaan kuulostaakin! Uskokaa vaan, se myös tuntui uskomattomalta aluksi. Mutta kuten sanottu, arkista puuhaa riittää; joinain päivinä pestään nyrkkipyykkiä, toisina kannetaan litroittain juomavettä kaupasta ja välillä urheillaan pihalla. Kyllähän se aika huvittavalta tuntuu, juosta ympäri taloa, hyppiä narua ja tehdä kyykkyjä pihaa ympäröivien muurien sisäpuolella, mutta täällä se on helppo tapa tuulettaa päätä! Herätettäisiin varmasti nimittäin monenlaista huomiota hölkkäillessämme pitkin katuja ja huvittuneilta hihkaisuilta emme säästyisi. Tarkoitus on kuitenkin päästä myös läheisille kukkuloille hankkimaan hikeä pintaan; vielä ei olla sitä tehty, sillä pimeä tai ukkonen ovat meidät muutamaan otteeseen yllättäneet. Iltojen tunnit kuluvat rivakasti myös lähes päivittäin matkapäiväkirjoja ja viikoittaisia raportteja kirjoitellen sekä kirjoja lueskellen. Illallisen aikaan olohuoneen täyttää joskus meluisakin ilmapiiri, sillä tunnetusti meillähän juttuja riittää, eivätkä zimbabwelaisetkaan ole hiljaisimmasta päästä lauluineen ja nauruineen.

Viime viikonloppuna oltiin rentoutumassa Pagomossa, järjestön perustajien kotona. Heidän talonsa sijaitsee huomattavasti keskivertoa paremmalla asuinalueella, josta löytyy myös esimerkiksi ruokakauppoja, joiden valikoima lähentelee suomessa totuttua. Me syödään normaalisti sadzaa (kovaksi keitettyä maissipuuroa) ja greengrassia (jonkinlaista heinää) kahdesti päivässä. Näin ollen itse valmistettu pasta kana-vihannes-kastikkeella ja yksi bisse maistuivat aika mukavasti. Nautittiin suunnattomasti myös hiljaisuudesta, jota Dzivarazekwan alueella ja varsinkin 15 hengen majoittamassa shelterissä saa välillä etsimällä etsiä!

Terveiset työkentältä!

Afrikan reissun syynämme on siis opiskeluihimme kuuluva toinen työharjoittelu, jonka jokainen meistä halusi ehdottomasti suorittaa ulkomailla. Vuosi sitten tammikuussa Laura löysi koulun vaihto-infossa esitteen Zimbabwen Aids orvot ry:stä, ja siitä se idea syntyi.

Täällä siis ollaan Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa, auringon paahtamina ja itikoiden syöminä, mutta iloisina.  Reissun keskipisteenä eli meidän työpaikkanamme toimii Dzikwa Trustin toimintakeskus, joka löytyy Hararen esikaupungista Dzivarasekwasta. Dzikwa Trust on paikallinen järjestö, joka ylläpitää tukiohjelmaa orvoille lapsille, jotka ovat innostuneita ja motivoituneita koulunkäyntiin. Lasten koulunkäynnin tukeminen on yksi järjestön tärkeimpiä tehtäviä, mutta lisäksi toimintakeskuksella järjestetään joka päivä tukiopetusta, workshoppeja sekä monipuolista ja taidokasta kulttuuri- ja urheilutoimintaa. Monille lapsille elintärkeää apua on myös mahdollisuus terveydenhuoltoon ja päivittäiseen lounaaseen.

Dzikwa trust ja Zimbabwen Aids orvot liittyvät yhteen siten, että jälkimmäinen toimii kummien ja tukijoiden sekä valtionavustusten hankkijana ja Dzikwa trust toteuttaa käytännön toimet kentällä.  Me opiskelijat kuulutaan nyt tähän käytännön toimeen. Ollaan onneksemme saatu eteemme todella kiinnostavia työtehtäviä, joiden avulla päästään kunnolla tutustumaan järjestön toimintaan ja hyödyntämään koulun luennoilla päntättyä tietoa. Päätehtävämme näiden kolmen kuukauden aikana on suunnitella ja järjestää lapsille tukiopetusta sekä erilaisia workshoppeja. Nämä workshopit saadaan toteuttaa ihan oman visiomme mukaan, tavoitteena keskustella lapsia kiinnostavista aiheista eri teemojen avulla. Toiveena on herättää mielipiteitä, kysymyksiä ja ajatuksia, jotka toivottavasti johtavat edes muutaman lapsen rohkaistumiseen ja hyvään itsetuntoon.

Ryhmätoiminnan lisäksi meillä on kaikilla ”omat lapset”, joiden isosiskoina ja tutoreina toimitaan. Näillä lapsilla on ongelmia koulunkäynnin kanssa, ja me ollaan nyt mukana luomassa heitä tukevaa ja kannustavaa ympäristöä. Näissäkin hommissa tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, sillä tapaamisten sopiminen, saatikka niihin saapuminen, ei aina noudata paikallista afrikkalaista mentaliteettiä. Meille kalenteri kädessä kulkeville suomalaisille, on välillä vaikea hyväksyä sitä, että lapset ei yksinkertaisesti muista tai jaksa saapua paikalle. Luultavasti kuitenkin kuljetaan itsekin muutaman viikon päästä vaan rennoin mielin ja aurinko kellonamme…

Viimeinen ja ehdottomasti kaikista mielenkiintoisin tehtävämme on lasten luo tehtävät kotikäynnit. Näiden vierailujen aikana on tarkoitus haastatella lasta ja hänen perhettään koulunkäynnistä ja arjen askareista sekä nähdä miten lapset asuvat. Tiedon avulla päivitämme lasten info-sivuja ja lähetämme tietopaketteja heidän kummeilleen ympäri Suomea. Kotikäynneillä päästään kunnolla käsiksi elämään tällä puolella maapalloa ja opitaan luultavasti jotain, mitä mikään kirja ei voi opettaa.

Siinäpä siis ”kiteytettynä” meidän työ täällä. Melko varmaa on, että seuraavat kolme kuukautta tulee tarjoamaan monen monta pettymystä, turhautumista ja vaikeita hetkiä, mutta mitä tässä kahdessa viikossa tätä kulttuuria on yhtään oppinut, niin myös kasan iloa, naurua, tanssia ja superisti hyvää mieltä. Innolla eteenpäin!

Perillä!

Saavuttiin 7. pvä Harareen, Zimbabwen pääkaupunkiin. Kentällä meitä oli heti vastassa lämmin tuuli ja hiki. Yllätykseksemme kaikkien rinkat tulivat perille asti, ja pääsimme hyvillä mielin aloittamaan reissua. Assan, yksi Dzikwa Trust Centerin työntekijoistä, tuli kentälle vastaan ja vei meidät organisaation perustajien, Oilin ja Sepon, kotiin. Tätä paikkaa kutsutaan Pagomoksi ja se tulemaan olemaan meidän viikonloppujemme get-away. Pagomo tarjosi meille pehmeän laskun, koska kaikki pääsivät SUIHKUUN ja piha oli tosi rauhallinen. Vaikka oltiin koko matkamme luultavasti turvallisimmassa talossa, niin pieneltä jännitykselta ei yöllä vältytty; koirien haukunta, hyttyset ja hämärät äänet pitivät meidät varpaillamme koko yön.. Aamulla kyllä jo hieman nauratti yön panikointi. 

Seuraavana päivänä meidät vietiin shelterille, joka tulee olemaan kotimme koko harjoittelun ajan. Shelter sijaitsee Dzivarazekwassa, joka on yksi Hararen köyhimpiä asuinalueita. Shelterissä asuu meidän lisäksemme kaksi suomalaista tyttöä, jotka hekin tekevat sosiaalialan toista työharjoittelua täällä. Talossa asuu lisäksi kahdeksan paikallista Centerin lasta ja työntekijää. Saimme huoneen, jossa elelemme kolmisin. Huoneemme on melko viihtyisä, varsinikin nyt kun saimme tavaramme purettua sekä hyttysverkot asennettua. Muualla talossa saattaa törmätä vilistäviin torakoihin ja muihin öttiäisiin sekä vesi loppuu aika ajoin. Talo on kuitenkin turvallinen.  Työpaikkamme eli center sijaitsee naapurissamme. Center on toimintakeskus, jossa tuetaan lasten koulunkäyntia, harrastustoimintaa ja hyvinvointia; mm. lounas on tarjolla vuoden jokaisena päivänä. Joillekin alueen lapsille tämä on ainut päivän ateria. 

Neljässä päivässä on tapahtunut paljon, paljon enemman kuin meille Suomessa yleensä. Neljä päivää on tuntunut enemmänkin kahdelta viikolta kaikkien uusien kokemuksien myötä. Ollaan käyty Hararen keskustassa, joka oli aikamoinen kokemus. Melu ja  ruuhka sekä huomio, jonka paikallisilta saimme tuntui oudolta ja hieman painostavalta. Onneksi oppaanamme toimi Nyaradzai, joka on myös shelterimme mami. Kaupungissa oli vauhdikas meininki, ruokakaupoissakin oli jopa omat djt ja Afrikan soundit saivat jalat vipattamaan. Viikonloppu oli muutenkin kiireinen, sillä pääsimme tutustumaan Oilin ja Sepon ystävän Larryn johdatuksella muutamaan hienompaan valkoisten suosimaan kauppakeskittymään. Alue oli selvästi suunnattu länsimaisille turisteille koruliikkeineen ja belgialaisine suklaapuoteineen. Ero oli aikamoinen omaan lähiöömme verrattuna. 

Netin käyttö täällä on super vaikeaa ja tätäkin tekstiä kirjoitamme valmiiksi odotellessamme toimivaa nettiyhteyttä. Yritetään päivitellä sivua kerran tai kaksi viikossa. Hyvää kannattaa odottaa! Meillä siis kaikki hyvin, aurinko porottaa ja nahka palaa. Totuttelu uuteen elamään jatkuu, peace.