Wednesday, January 14, 2015

Perillä!



Saavuttiin 7. pvä Harareen, Zimbabwen pääkaupunkiin. Kentällä meitä oli heti vastassa lämmin tuuli ja hiki. Yllätykseksemme kaikkien rinkat tulivat perille asti, ja pääsimme hyvillä mielin aloittamaan reissua. Assan, yksi Dzikwa Trust Centerin työntekijoistä, tuli kentälle vastaan ja vei meidät organisaation perustajien, Oilin ja Sepon, kotiin. Tätä paikkaa kutsutaan Pagomoksi ja se tulemaan olemaan meidän viikonloppujemme get-away. Pagomo tarjosi meille pehmeän laskun, koska kaikki pääsivät SUIHKUUN ja piha oli tosi rauhallinen. Vaikka oltiin koko matkamme luultavasti turvallisimmassa talossa, niin pieneltä jännitykselta ei yöllä vältytty; koirien haukunta, hyttyset ja hämärät äänet pitivät meidät varpaillamme koko yön.. Aamulla kyllä jo hieman nauratti yön panikointi. 

Seuraavana päivänä meidät vietiin shelterille, joka tulee olemaan kotimme koko harjoittelun ajan. Shelter sijaitsee Dzivarazekwassa, joka on yksi Hararen köyhimpiä asuinalueita. Shelterissä asuu meidän lisäksemme kaksi suomalaista tyttöä, jotka hekin tekevat sosiaalialan toista työharjoittelua täällä. Talossa asuu lisäksi kahdeksan paikallista Centerin lasta ja työntekijää. Saimme huoneen, jossa elelemme kolmisin. Huoneemme on melko viihtyisä, varsinikin nyt kun saimme tavaramme purettua sekä hyttysverkot asennettua. Muualla talossa saattaa törmätä vilistäviin torakoihin ja muihin öttiäisiin sekä vesi loppuu aika ajoin. Talo on kuitenkin turvallinen.  Työpaikkamme eli center sijaitsee naapurissamme. Center on toimintakeskus, jossa tuetaan lasten koulunkäyntia, harrastustoimintaa ja hyvinvointia; mm. lounas on tarjolla vuoden jokaisena päivänä. Joillekin alueen lapsille tämä on ainut päivän ateria. 

Neljässä päivässä on tapahtunut paljon, paljon enemman kuin meille Suomessa yleensä. Neljä päivää on tuntunut enemmänkin kahdelta viikolta kaikkien uusien kokemuksien myötä. Ollaan käyty Hararen keskustassa, joka oli aikamoinen kokemus. Melu ja  ruuhka sekä huomio, jonka paikallisilta saimme tuntui oudolta ja hieman painostavalta. Onneksi oppaanamme toimi Nyaradzai, joka on myös shelterimme mami. Kaupungissa oli vauhdikas meininki, ruokakaupoissakin oli jopa omat djt ja Afrikan soundit saivat jalat vipattamaan. Viikonloppu oli muutenkin kiireinen, sillä pääsimme tutustumaan Oilin ja Sepon ystävän Larryn johdatuksella muutamaan hienompaan valkoisten suosimaan kauppakeskittymään. Alue oli selvästi suunnattu länsimaisille turisteille koruliikkeineen ja belgialaisine suklaapuoteineen. Ero oli aikamoinen omaan lähiöömme verrattuna. 

Netin käyttö täällä on super vaikeaa ja tätäkin tekstiä kirjoitamme valmiiksi odotellessamme toimivaa nettiyhteyttä. Yritetään päivitellä sivua kerran tai kaksi viikossa. Hyvää kannattaa odottaa! Meillä siis kaikki hyvin, aurinko porottaa ja nahka palaa. Totuttelu uuteen elamään jatkuu, peace. 





No comments:

Post a Comment