Saavuttiin 7. pvä Harareen, Zimbabwen pääkaupunkiin.
Kentällä meitä oli heti vastassa lämmin tuuli ja hiki. Yllätykseksemme kaikkien
rinkat tulivat perille asti, ja pääsimme hyvillä mielin aloittamaan reissua.
Assan, yksi Dzikwa Trust Centerin työntekijoistä, tuli kentälle vastaan ja vei
meidät organisaation perustajien, Oilin ja Sepon, kotiin. Tätä paikkaa
kutsutaan Pagomoksi ja se tulemaan olemaan meidän viikonloppujemme get-away.
Pagomo tarjosi meille pehmeän laskun, koska kaikki pääsivät SUIHKUUN ja piha
oli tosi rauhallinen. Vaikka oltiin koko matkamme luultavasti turvallisimmassa
talossa, niin pieneltä jännitykselta ei yöllä vältytty; koirien haukunta,
hyttyset ja hämärät äänet pitivät meidät varpaillamme koko yön.. Aamulla kyllä
jo hieman nauratti yön panikointi.
Seuraavana päivänä meidät vietiin shelterille, joka tulee
olemaan kotimme koko harjoittelun ajan. Shelter sijaitsee Dzivarazekwassa, joka
on yksi Hararen köyhimpiä asuinalueita. Shelterissä asuu meidän lisäksemme
kaksi suomalaista tyttöä, jotka hekin tekevat sosiaalialan toista
työharjoittelua täällä. Talossa asuu lisäksi kahdeksan paikallista Centerin
lasta ja työntekijää. Saimme huoneen, jossa elelemme kolmisin. Huoneemme on
melko viihtyisä, varsinikin nyt kun saimme tavaramme purettua sekä hyttysverkot
asennettua. Muualla talossa saattaa törmätä vilistäviin torakoihin ja muihin
öttiäisiin sekä vesi loppuu aika ajoin. Talo on kuitenkin turvallinen. Työpaikkamme eli center sijaitsee
naapurissamme. Center on toimintakeskus, jossa tuetaan lasten koulunkäyntia,
harrastustoimintaa ja hyvinvointia; mm. lounas on tarjolla vuoden jokaisena
päivänä. Joillekin alueen lapsille tämä on ainut päivän ateria.
Neljässä päivässä on tapahtunut paljon, paljon enemman kuin
meille Suomessa yleensä. Neljä päivää on tuntunut enemmänkin kahdelta viikolta
kaikkien uusien kokemuksien myötä. Ollaan käyty Hararen keskustassa, joka oli
aikamoinen kokemus. Melu ja ruuhka sekä
huomio, jonka paikallisilta saimme tuntui oudolta ja hieman painostavalta.
Onneksi oppaanamme toimi Nyaradzai, joka on myös shelterimme mami. Kaupungissa
oli vauhdikas meininki, ruokakaupoissakin oli jopa omat djt ja Afrikan soundit
saivat jalat vipattamaan. Viikonloppu oli muutenkin kiireinen, sillä pääsimme
tutustumaan Oilin ja Sepon ystävän Larryn johdatuksella muutamaan hienompaan
valkoisten suosimaan kauppakeskittymään. Alue oli selvästi suunnattu länsimaisille
turisteille koruliikkeineen ja belgialaisine suklaapuoteineen. Ero oli
aikamoinen omaan lähiöömme verrattuna.
No comments:
Post a Comment