Kuukauden päivät jäljellä

Jälleen kerran aika juoksee hirveää vauhtia! Meillä on enää kuukausi jäljellä täällä Dzikwa Trustin leivissä; kaksi kolmasosaa toisesta työharjoittelustamme on jo paketissa. Ollaan huomattu pohtivamme päivä päivältä enemmän sitä, mitä todella ollaan saatu täällä aikaan ja mitä haluaisimme vielä näiden neljän viikon aikana saavuttaa. Lähinnä pohdimme työtä, jota teemme mentoroitaviemme lapsien kanssa.

Näin sosiaalialan opiskelijalle, työ täällä tuntuu välillä haastavalta erityisesti kulttuurien välisten erojen vuoksi. Tässä kulttuurissa tunteiden näyttäminen, varsinkaan negatiivisten, ei ole suotavaa etenkään lapsilla. Näin ollen lähes kaikkien lasten voi huomata olevan aikamoisessa lukossa sisäisesti; kaikki on aina vaan “fine fine”, ja aikuisten läsnä ollessa katsotaan alas sekä käyttäydytään mahdollisimman neutraalisti, surun tunteita näyttämättä tai kenellekään niitä jakamatta. Ilon ja onnen tunteita jaetaan paljon, mutta vaikeita tunteita piilotellaan ja hävetään. Onneksi olemme saaneet myös onnistumisen kokemuksia näinkin haastavan asian äärellä! Olemme tehneet lapsiemme kanssa tunnekartta –harjoituksia. Tunnekartan pääidea on auttaa lapsia tunnistamaan erilaisia tunteita ja puhua tilanteista, joissa he niitä elämässään kohtaavat. Pyrimme auttamaan heitä ymmärtämään, että kaikenlaiset tunteet ja niiden näyttäminen on okei ja luvallista. Harjoitus tehdään lapsen kanssa kahden kesken, jotta luottamus saadaan rakennettua. Tämän harjoituksen jälkeen olemme saaneet kuulla lapsilta rankkojakin asioita, joista he eivät välttämättä ole puhuneet kenenkään kanssa koskaan aikaisemmin. Muun muassa surulliseksi lapset saa läheisten ihmisten (usein vanhempien ja sisarusten) ennenaikaiset kuolemat ja vakavien tautien, kuten HIV:n, sairastaminen. Koemme ammatillista onnistumista luodessamme näille lapsille henkisesti turvallisen ympäristön, jossa he voivat näistä asioista keskustella. Mielestämme lapset täällä tarvitsevat juuri tämän kaltaista tukea ja kohtaamista aikuisten kanssa.

Olemme onnistuneet myös lapsien englanninkielen taidon kasvattamisessa. Valitettavasti emme kaikkia lähes 400 lasta tiedä nimeltä, mutta on aika mahtava fiilis kuulla jonkin satunnaisen kotikäynnin ja haastattelun yhteydessä, että Dzikwa Centerillä pidetyt extra lessonit ovat lapsen lempipuuhaa! Myös omilta mentoroitavilta lapsiltamme on tullut sydäntä lämmittävää palautetta; lapset ovat kertoneet meiltä oppimistaan opiskelutekniikoista sekä näyttäneet kanssamme tehtyjä kirjoitelmia opettajilleen koulussa ja saaneet huiman määrän kehuja. Tämä kasvattaa lasten motivaatiota opiskeluun, niin kuin toivottavasti myös kanssamme käydyt keskustelut opiskelun tärkeydestä. Onnistumisten lisäksi saamme välillä huomata olevamme totaalisessa jumissa jonkun lapsen kehityksen kanssa. Tällöin yritämme entistä lujemmin löytää syitä lapsen huonoon koulumenestykseen, ja niitähän on maltillisen työn tuloksena putkahdellutkin esiin. Esimerkkeinä voidaan sanoa todella haastava lukihäiriö, ongelma näkemisessä, vakavat häiriöt keskittymisessä ja hahmottamisessa sekä varsinkin vanhemmilla oppilailla koko kodin ylläpitoon ja perheenjäsenistä huolehtimiseen kuluva aika. Olemme valitettavasti saaneet kuulla myös huonoista opettajista, jotka vaikuttavat koko luokan suoriutumiseen ja paineet jatko-opiskeluihin pääsemisestä kasaantuvat mielettömiksi. Meidän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä opettajien käyttämä väkivalta kurinpidon välineenä.

Hyvin voimakas ja tunteellinen side ollaan omiin lapsiimme tässä ajassa muodostettu. Täältä lähteminen ei tule olemaan helppoa; ei meille eikä näille lapsille, joiden kanssa olemme aikaamme viettäneet. Tärkeää meille tulevan kuukauden aikana onkin löytää lisää asioita, joissa lapset tukea tarvitsevat, välittää tämä tieto eteenpäin ja varmistaa, että avun saaminen jatkuu meidän lähdettyämme. Kolmessa kuukaudessa ei ehkä muuteta maailmaa, mutta koemme vaikuttaneemme edes juuri näiden lasten arkeen positiivisella tavalla. Ja erityisesti, nämä lapset ovat vaikuttaneet meihin.